Vyöhyketerapia eli refleksologia on perinteinen hoitomuoto

Hoito perustuu kansanlääkintään, käytännön kokemuksiin ja havaintoihin.

Hoidon käytöstä löytyy viitteitä Kiinaan, Intiaan, Egyptiin, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.

Nykyinen vyöhyketerapia sai alkuunsa 1920- luvulta USA:ssa lääkärien William Fitzegeraldin ja Edward Bowersin kehittämänä.

Tässä muodossa refleksologia tuli Suomeen 1900- luvun alussa Ruotsista, jossa sen tunnetuin kehittäjä on Karl-Axel Lind.

Vyöhyketerapia eli refleksologia on kokonaisvaltainen hoitomenetelmä, joka sisältää keholla olevien heijastepisteiden painelua ja hierontaa. Hoito tapahtuu käsin tai/ja apuna käyttäen hoitopuikkoja.

Vyöhyketerapian lähtökohtana on ajatus, että koko kehomme heijastuu pienemmässä mittakaavassa jollekin muulle kehon alueelle/vyöhykkeelle, kuten esim. jalkateriin. Kun näitä eri vyöhykkeitä käsitellään, voidaan vaikuttaa kehossa oleviin eri kohdealueisiin kuten esim jalanpohjasta käsitellään vaikka paksusuolivyöhykettä, se vaikuttaa fyysisesti olemassa olevaan paksusuoleen jne.

Koska jalkateristä löytyy heijaste kaikille kehomme osille, kuten esim. sisäelimille, tukirangalle, aivoille jne.,  niissä osissa olevia epätasapainon tiloja pystytään hoitamaan vyöhyketerapian avulla.

Kehossamme on myös energiakanavia. Energiatukoksia avataan ja kidekertymiä hajoitetaan hieronta- ja painelutekniikoilla. Verenkierto ja imunestekierto vilkastuvat ja myrkkyjen/kuona-aineiden poistuminen edistyy.

Vyöhyketerapia hoitaa ihmistä koko elinkaaren ajan. Se on hyvä hoitomuoto kaiken ikäisille. Jopa vastasyntynyt, joka ei vielä juurikaan kommunikoi, ymmärtää kosketuksen. Vauvasta alkaen vyöhyketerapialla voidaan hoitaa vatsa- ja suolistovaivoja ja tulehduskierteitä mm. korvatulehdusta. Myös vauvalla voi olla stressiä synnytyksestä tai niskat jumissa.